Uusia myyjiä aloittaa joka toinen viikko. Niitä tulee yleensä 2-6 kerralla. En ole juuri jaksanut niihin enää kiinnittää huomiota, koska todennäköisyys sille, että myyjä pakenee paikalta viimeistään viikon kuluttua aloittamisesta, on aika suuri. Meitä pidempään talossa olleita on oikeestaan vain neljä. Pera ja Aki on olleet vähän pidempään kuin minä ja sitten on Kerttu, joka nyt on painanut pyyteetöntä täällä kohta seitsemän vuotta. Tekijöitä meillä on sellainen parikymmentä kokoajan.
Alkuun jaksoin toivotella uudet myyjät tervetulleiksi ja saatoin jopa viedä heidät gepardille töiden jälkeen, niin teen toki vieläkin, jos myyjä on isotissinen. Mutta normi janttereille en juuri jaksa edes murahdella, tervehtimisestä puhumattakaan.
Tänään tuli taas uusi koulutuserä, tämän blogin takia vähän tarkempaan katsoin että mitä possea sieltä oikein tuli. Kaksi mimmiä ja kaksi miestä. Mimmit olivat alle parikymppisiä, äijät vanhempia. Mimmit oli ihan ok, vois käydä kerran koittamassa. Toinen miehistä oli sellainen että naama vähän punoitti ja näki että vinuskuukkelia on vuosien varrella tullut kiskottua kohtalaisesti. Jäätävä ilmestys. Toinen mies taas tuli puku päällä ja salkku kädessä, ikää ehkä 50v. Näytti insinööriltä ja puhuu nasaalisesti ja kaikkitietävästi.
No tämä pukujyyrä sitten teki sen virheen että tauolla tuli jututtamaan mua kesken pyhän kahvihetken ja vedonlyöntisivustojeni selauksen.
Jyyrä: ”Moi”
Minä: ”-….”
J: MOI!
M: ”hrmh”
J: Sä oot myyntipäällikön mukaan ykkösmyyjä
M: ”hrhm”
J: Halusin vaan että tiedät, että sulla on nyt haastaja.
M: Heh
J: ”Joo, mä katoin ton myyntipäällikön otteista että täällä on aika paljon opittavaa kato. Tääl ei osata sitoo tota kauppaa asiakkaan haaveisiin ja tavoitteisiin kato. Vedetään vaan liikaa spiikin mukaan kato. Te meette ihan hyvin sisään puheluihin, mut sitten asiakkaan mielenkiinto lopahtaa. Mä tein tässä uuden version tein spiikistä viime tauolla kato, viitsisitkö sä olla mun rintamassa tässä, et muutetaan täällä nää systeemit”
M: ”ööö”
J:”Hyvä! Nähdään töiden jälkeen. Sä oot kyllä kova tekijä. Japi sanoi että sä tienaat kuus tonnia. Se on tosi hyvin tällä alalla.. Mut se vois olla vieläkin enemmän. Tienaat sä joka kuu kuus tonnia vai vaihteleeks se?”
M: ”Mä tienaan kuus tonnia vuodessa…”
J: ”….”
Jyyrä veti spiikkinsä salkkuun ja napsautti sen aika rivakasti kiinni. Jyyrää ei enää näkynyt sen jälkeen. Japikin vaikutti ihan tyytyväiseltä, että systeeminuudistaja lähti uudistamaan systeemiä johonkin muualle.
Lähdin tauon päätteeksi käymään vessassa, mutta vessa olikin varattu. Menin soittamaan paria puhelua mutta kahvi ja edellisillan Kuppilakeikka rupesivat tekemään tehtäviään vauhdilla ja minulla rupesi olemaan aikamoinen paskahätä. Kävin kurkkaamassa taas vessaa, mutta varattuna edelleen. Nyt oli pakko koputtaa ja hoputtaa. Pistin korvan vessan ovea vasten ja sieltä kuului aivan saatanallinen rohina. Kävin nykäisemässä Japin huoneestaan selaamasta Riemurasiaa ja saman havainnon teki hänkin. Jokuhan siellä kuorsaa.
Hän avasi oven ja siellähän oli tämä toinen uusi myyjämies, tämä selvähkö viinamäen mies, pää pontössä, polvillaan lattialla karvainen perse paljaana iloisesti ovelta tulijaa tervehtien veti onnellista tuutilullaa.
Vilkaistiin Japin kanssa toisiamme ja revettiin molemmat nauramaan. Tämä iloisuus aiheutti sitten aika ikävän jutun… Naurun käkätykseni lomassa päästin pierun ja pieru ei jäänyt pieruksi. Alkoi aivan perkeleellinen potpotus kuulumaan peräpäästä, eikä sitä saanut millään loppumaan. 15 sekuntia rätisi ja paukkui, kun lämmintä liejua valui housut täyteen. Ei siitä äänestä voinut kukaan erehtyä. Katsoimme monta pitkältä tuntuvaa sekuntia Japin kanssa toisiamme silmiin. Tämän jälkeen haju tavoitti molempien nenät ja Japi alkoi yökkäilemään. Ovi oli sepposen selällään ja molemmat uudet myyjätytöt kävelivät oven ohi ja pysähtyivät järkyttyneenä katsomaan.
Sisällä vessassa oli nukkuva herrasmies karvainen perse paljaana, firman myyjätykki housut selvästi takaa pullollaan ruskean liejun pyrkiessä vääjäämättömästi kankaan läpi, ja myyntipäällikkö örisee ja kakoo kunnes ei enää saa vedettyä lounasmenua takaisin sisuksiinsa, vaan tuuppaa purjot vessan roskikseen. Tytöt juoksivat kiljuen ulos.
Alle vartissa koko saapumiserä oli lopettanut, ennen kuin kukaan oli ottanut yhtään puhelua. Japi veti vielä minulle siitä pienen hampurilaispalautteen punaisilla silmillään, kun vatsa oli tyhjentynyt:
”Oli tosi hyvä juttu että tulit kertomaan tästä nukkuvasta sankarista, MUTTA, MITÄ HELVETTIÄ SÄ TUUT TÄNNE TÖIHIN PASKANTAMAAN HOUSUIHISI! kyl susta vielä hyvä myyjä tulee, mutta mee nyt himaan peseytymään. Tää päivä oli tässä.”
Heitin housut samantien roskikseen, pesin perseeni käsisuihkulla ja vetäisin Päämiehemme mainosjulisteen sukukalleuksien suojaksi hameeksi kävellessäni kotiin. Otan huomisen saikkua.